Qui me téléphonerait?

Ties kuinka kauan olen haaveillut 50-luvun tyyliä mukailevasta kellohameesta. Juuri sellaisesta isohelmaisesta vyötärölle ripustettavasta, joka hulmuaa, kun tyttö pyörähtelee rockabillyn tahtiin.

Kun näin Eurokankaassa tällaisen nostalgisen puhelinkankaan (tukevaa sisustuskangasta joka ei vaadi alleen tyllihametta pysyäkseen muodossa), ajattelin, että tilaisuuteni on koittanut. Hame on ommeltava nyt tai ei koskaan.

Kellohame on oikeasti helppo tehdä. Avuksesi tarvitset vain mittanauhan ja yläkoulussa tutuksi tulleen kaavan kaks pii är. Laskin on myös kätevä kaveri. Sitten vain ympyrän puolikkaita piirtelemään.

Matemaattinen osuus on ehkä se aikaavievin ja hankalin. Itse ompelutyön hurautin yhdessä illassa. Piilovetoketjun kiinnittäminen on kinkkinen vaihe, mutta muuten homma sujuu kuin jive.

Puhelinhameeni on vielä sen verran kesken, että en ole saanut ommeltua nappia tai hakasia vyötärönauhaan. Hakaneula toimii kuitenkin toistaiseksi.

Tätä hametta en pue päälleni ilman tyyliin sopivaa meikkiä ja kampausta. Laittautuminen vie tavallista enemmän aikaa, joten tämä asu ei kuulu kiireisimpiin arkiaamuihini.