Katsoin jokin aika sitten Stephen Kingin romaaniin perustuvan elokuvan Stand by me (Rob Reiner, 1986). Filmissä teini-iän kynnyksellä tasapainoilevat pojat lähtevät kulkemaan junarataa pitkin löytääkseen kuolleen ikätoverinsa ruumiin.
Elokuvan innoittamana lähdin hellepäivän ajankuluksi kävelylle läheiselle junaradalle. Aurinko paistoi suoraan radalle, ja taisin saada pienen auringonpistoksen. Mutta mitäs pienistä. Yksin raiteita pitkin tallustelu oli mukavan rentouttavaa.
Ylläni oli Fab Vintagesta löytämäni pirteä puna-sini-keltainen ruutumekko. Ihanan kesäinen ja kevyt päällä. Se sopisi vielä paremmin, jos saisin vähän väriä pintaan ...
Istuskellessani kiskoilla pohdin luonnon ihmeitä ja mietin, miten sitkeitä nuo kasvit ovatkaan. Puskevat karkean sepelin läpi ja menestyvät hyvin polttavan auringon alla. Elävät onnellisena välittämättä välillä yli ajavasta junasta, joka estää niitä kasvamasta niin korkeiksi kuin ne ehkä haluaisivat.
Odottelin aikani kiskonreunalla. Tällä kertaa juna jätti kuitenkin tulematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti